Vankkumattomia unikuvia

Turun Sanomat 6.2.2012 

Vuoden 2008 Nuoreksi Taiteilijaksi valitun kuvataiteilija Samuli Heimosen näyttely Tulvan jälkeen - maalauksia koostuu surrealistisesti mittakaavalla leikittelevistä, eläinaiheisista maalauksista. Taiteilija kertoo olevansa kiinnostunut samanaikaisesti uhkaa ja mielenkiintoa herättävän kuvan mahdollisuuksista. Pelon ja mielihyvän sekoittuminen toisiinsa osoittaa miten selittämättömiä ja ymmärryksen ulkopuolelle jääviä ilmiöt voivat olla ja miten niitä silti pitäisi voida kohdata, jopa vaalia.

Heimosen mukaan hänen kuvansa ovat sävyltään myyttisiä: ajattelun ja toiminnan jäsentyminen on symbolista, tiivistä ja ensikertaista. Perustavanlaatuiset elementit kuten pallot tai meri, viittaavat jo sinällään myyttisyyteen. Myös irrationaali saa oikeutuksensa myyttisyydestä.

Synty, vapaus, kesyttäminen, eläimen ja ihmisen sidoksellinen yhteys, ihmistä suurempi todellisuus ja sankaritekojen vaativuus teemoittavat tilaa. Sankaritekojen vaativuus saa ilmaisunsa jäniksen hahmona: jänis on se, jolla ei ole varaa jänistää. Massiiviset eläinhahmot symboloivat usein inhimillisiä aspekteja esiintyen pikkiriikkisten ihmisten ja ympäristön välisen ambivalentin suhteen kuvaajina.

Heimonen itse sanoo hyvän kuvan toimivan tavallaan kuten hyvän kirjan: ominaisuuksia ei pitäisi joutua suoraan toteamaan, vaan niiden tulisi ilmetä mm. tapahtumien kautta. Vähäeleisyys näkyy varsinkin eläinhahmojen katseista, jotka joko killittävät varjossa tai samentuvat valossa. Kun mikään ei hätkäytä, katseen kiinteys alkaa vaikuttaa jopa julmalta. Myötätunnon välittömintä muotoa, tunteiden kautta suoraa samastumisen mahdollisuutta ei tarjoudu. Sen sijaan katsojalla on mahdollisuus päästä osalliseksi jostakin jota ei ymmärrä ja siten, ymmärryksensä turvin, jo hallitse.

Painovoiman vaikutelma hallitsee

Eläinlaumat rasteroituvat ikään kuin käsityskyvyn ylittävää luonnon jykevyyttä havainnoiviksi kuviksi. Veden voima ilmenee pintakuviona, jonka turbulenssi voima valjastaa luontokappaleet. Akromaattinen värimaailma assosioituu leimuavaan tuleen petrolinsinisine varjoineen ja punaisine kajoineen. Lyijynraskas painovoiman tuntu leimaa kuvastoa erityisesti eläinten kautta, joiden töpäkkyyttä höyhenkerrosten liuskoittuminen ja värimassan kitkaisuudesta johtuva karstoittuminen korostavat.
Varsinkin Aarrekammiossa portaikkoa pitkin, tunnistamattomalla eläimellä ratsastava hahmo ja salmiakkikuvioista lattiaa kehystävä lauma vyöryvät tajuntaan apokalyptisen näyn lailla. Painovoiman vaikutelma pitää koossa ja hallitsee unen maailmaa vankistuen surrealistisen kerronnan kanssa mielikuvituksen tasolla huikeaksi, mutta ei milloinkaan kevyeksi ilmaisuksi. 

Teokset ovat taiteilijan mukaan totta, mutta eivät reaalisia. Ekspressionistitaiteilija Franz Marcin sanoin: ken ei pysty kuvittelemaan sinistä hevosta laukkaamassa peukalonkynnen päällä, ei voi olla taiteilija. Heimosen teoksissa uskottavuus ja uskomattomuus korreloivat keskenään.

Hanna Lamnaouer