Armi kiittää
Kesällä 2010 Kustannus oy Taide julkaisi maalauksistani kirjan Armi kiittää.
Kirjoitin kirjaa varten muutamia tekstejä liittyen maalauksiini ja eläimiin taiteessani. Kirja keskittyy tekemisiini viimeisen kolmen vuoden aikana ja kanssani taiteen, elämän ja eläimien suhdetta pohtii Pessi Rautio.
Meillä oli kaksi koiraa. Nuori tulokas Hilppa ja vanha ystävämme Armi, joka oli kiertänyt kanssamme kaikenlaisissa seikkailuissa. Armi tuli meille kun opiskelimme vaimoni kanssa Helsingissä. Se kuljetettiin junassa takin sisällä Riihimäeltä silloiseen kotiimme Espooseen.
Kymmenvuotiaana Armi kuitenkin sairastui nopeasti etenevään sairauteen. Siihen ei valitettavasti ollut tarjolla hoitoa. Kaksi eläinlääkäriä antoi selvän tuomion heti nähtyään Armin: mitään ei olisi tehtävissä. Mikäli koiraa haluaisi säästää kohtuuttomilta kärsimyksiltä, olisi toimittava nopeasti. Kyse oli päivistä tai päivästä.
Päätimme lopettaa Armin. Maanantaiaamuna menimme koko perhe: minä, vaimoni ja puolitoistavuotias poikamme eläinlääkärin luokse hoitamaan viimeisen raskaan velvollisuuden. Vielä aivan viime hetkillä tuli sellainen pakokauhuinen olo, ettemme tehneet oikeaan ratkaisua. Voisimme vielä odottaa päivän tai viikon parhaassa tapauksessa. Mutta kääntyä ei enää voinut.
Kun tekee päätöksen elämän lopettamisesta ja perustelee sen itselleen ainoana oikeana ratkaisuna, jää siitä ikävä epäilys. Teinkö oikein, olinko huomannut kaiken tarpeeksi nopeasti, oliko tämä kuitenkaan tarpeellista vielä? Ja tietysti perheenjäsentä kohtaan jäi suuri ikävä.
Muutaman viikon päästä poikamme sanoi jotain merkillistä. Hän ei vielä puhunut joitakin sanoja lukuun ottamatta. Nyt hän kuitenkin sanoi kaksi kertaa: Armi kiittää, Armi kiittää. Jotenkin tämä laittoi pisteen kaikelle pohdinnalle ja antoi rauhan meille kaikille.
Myöhemmin maalasin pienen taulun, joka pohjautui tähän lauseeseen.
Samuli Heimonen, Kangasniemellä 27.4.2010
