Maalauksissani esiintyy usein jotain ihmistä suurempaa. Se saattaa olla esine, eläin tai rakennelma. Useimmiten ihminen on osa tuota rakennelmaa ja ikään kuin asuu sen sisällä ja pinnoilla. Lähtökohtani on näyttää miten asiat ovat suhteessa ihmiseen ja miten ihmiset ovat yhdessä. Maalausten lähtökohtina on ollut ihmisiä yhdistäviä ja toisaalta erottavia rakenteita, ideologioita , uskontoja.
Kun katson taaksepäin maalauksiani, huomaan, että tietty pohjavirta yhdistää kaikkia teoksiani. Vaikka käsittelytapa ja aiheet ovatkin vaihdelleet, jotain joka liittää kuvat yhteen. Siksi joskus tuntuukin, että pohjimmiltaan tavoittelen jotain alkukuvan tapaista, joka täydentyy hitaasti jokaisen maalauksen myötä.En usko että tuota alkukuvaa voi koskaan täysin saavuttaa tai vangita: siihen voi kuitenkin luoda näkökulmia ja sitä voi kartoittaa. Juuri tätä maalaaminen on minulle: tuntemattoman kartoittamista, palasten louhimista tai lähemmäs pääsemistä. Haluan tehdä näkyväksi jotain mikä on näkymätöntä. Maalausten maailma ei ole totuudenmukainen, mutta se on kuitenkin tosi.
Ihmisten rakennelmat saavat jättiläismäisen eläimen muodon. Joskus eläin on selkeästi hahmotettavissa ja joskus vaikeammin. Ajatukseni on että teokset avautuisivat eri tavoin eri etäisyyksiltä ja eri ajassa. Maalaus voisi tarjota jotain lähietäisyydeltä kuin myös kaukaa. Vaikka teokset eivät kerro eläinten maailmasta, olen halunnut käyttää eläimen hahmoa metaforana ihmisen toiveille, tavoitteille tai peloille. Eläin tuntuu minusta kiteyttävän hienosti jotain peri-inhimillistä. Eläin tai luonto on peili, jota vasten on kiinnostavaa tutkia ihmistä.
Tekijänä minua kiinnostavat sellaiset tunteet, jossa mielenkiinto ja pelko sekoittuvat. Sellaisen asian kohtaaminen, joka on jännittävä, miltei pelottava ja kuitenkin niin mielenkiintoinen, että se vetää puoleensa, on järisyttävää. Monissa teoksissa on viljelty sellaisia aineksia, jotka ainakin minulle nostavat nämä tunteet pinnalle. Alussa kaikki lähti laivanhylyistä. Niissä oli jotain traagista ja pelottavaa, mutta kuitenkin jotain merkillisen kiehtovaa. Hylky on konkreettisesti siirtynyt toiselle puolelle, pinnan alle, jossa sen voivat kohdata vain harvat. Hylkykokemusta olen jalostanut moneen eri suuntaan pitäen kuitenkin kiinni kokemuksen intensiteetistä.
Aiheet eivät välttämättä tule kaukaa, ne vain istutetaan vallitsevaan teemaan. Maalaaminen on minulle erittäin arkista: se seuraa vierestä muuta elämää ja joskus kommentoi sitä.