Teoksia vuodelta 2011
Näyttely ”Tulvan jälkeen” Salon taidemuseossa 2012 kokoaa yhteen koko vuoden 2011 tuotantoni. Vuoden 2011 maalaukset jatkavat eläinkuvieni sarjaa, jota olen maalannut viime vuodet. Olen edelleen maalarina kiinnostunut samanaikaisesti uhkaa ja mielenkiintoa herättävän kuvan mahdollisuuksista. Sellaiset kaksijakoiset tunteet, joissa mielihyvä ja pelko sekoittuvat toisiinsa, osoittavat meille tärkeitä ja selitystä pakenevia ilmiöitä. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten kohdata ja käsitellä asioita, joita ei voi ymmärtää. Kaikkea ei pysty selittämään, eikä saamaan tyydyttävää vastausta. Jotkut asiat jäävät mysteeriksi ja niiden sellaiseksi jääminen on hyväksyttävä. Asioita ja ilmiöitä voi käsitellä vaikka niitä ei lopullisesti määritelläkään. Avoimeksi jäämisen hyväksymisessä on tärkeä opetus: kaikki ei taivu hallintaan vaan elämää on elettävä keskeneräisten asioiden ympäröimänä. Maalaaminen on minulle mysteerin herättelyä ja vaalimista.
Maalauksissani eläin on yleensä tuttu ja tunnistettava, mutta toisinaan se edustaa myös jotain tunnistamatonta ja ihmiselle vierasta. Eläimen merkitys ei ole yksiselitteinen, enkä pyri kuvissani luomaan siihen lukkoon lyötyä näkökulmaa. Joskus eläimet ovat vain eläimiä ja joskus ne pyrkivät hahmottamaan ihmisen eri puolia ja olemaan peili ihmisen sisimmälle.
Ihmisen ja eläimen suhde on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Historiallisessa mielessä eläin on ihmiselle tärkeä ja pitkäaikainen matkakumppani. Ihmisen suhteessa eläimiin löytyyonneksi yhä kaikuja noista vanhoista kerrostumista, eikä eläin ole onneksi latistunut tyystin tuotteeksi. Kuvissani esiintyy myös ajatus siitä, että eläinten ja luonnon kautta olemme yhteydessä johonkin itseämme suurempaan. Luonto muistuttaa meitä jatkuvasti alkuperästämme. Luonnon järjestys on arvaamaton ja joskus ihmiselle tuhoisa. Ihmisen rakentama ja jäsentelemä maailma pyrkii kontrolliin. Tämän rajan jatkuva määrittely ja taistelu on kiinnostaa minua.
Maalaukseni ovat myyttisiä kuvia. Ne eivät kuvaa mitään tunnettuja myyttejä, mutta niiden sävy on myyttinen. Asiat tehdään maalausten maailmassa ikään kuin ensimäistä kertaa ja tekojen avulla pyritään järjestelemään symbolisesti suhdetta todellisuuteen. Myytit pyrkivät usein luomaan alkujärjestyksen, joka selittää tiivistetyssä muodossa miten asioista ajatella ja kuinka toimia.
Myyttinen kerronta ei ole kadonnut, se on vain muuttanut muotoaan. Tieteellinen maailmankuva on korvannut myytit tiedon lähteenä, mutta myyttiset tarinat toimivat edelleen sellaisten asioiden jäsentäjinä, joita tiede ei tyydyttävästi selitä. Näitä elämän alueita ovat esimerkiksi rakkaus, onni, kuolema tai uskonto.
Vuonna 2011 maalaamiani teoksia esittelin Salon taidemuseossa nimellä ”Tulvan jälkeen”, nimellä on monia merkityksiä. Lähtökohtana oli maalaus ”Tulva”. Se on eräs tärkeä vedenjakaja tämän vuoden maalauksissani. Puolet Salon taidemuseossa esillä olleista teoksista on uusia ja ne ovat maalattu konkreettisesti Tulvan jälkeen. Osa teoksista on suoraa jatkoa maalaukselle ja sen maailmalle.
Tulva viittaa myös johonkin sellaiseen, joka patoutuu ja pääsee sitten äkisti vapaasti. Ajattelin ensisijaisesti mieleen patoutuvia asioita, mutta patoutuminenhan voi tapahtua myös kulttuurisesti tai yhteisöllisesti. Laajemmin ajatellen minua kiinnostaa nimenomaan hallitsemattoman kohtaaminen ja kartoittaminen. Toisaalta tulva liittyy myös maalausten tulvaan vuonna 2011. Vuosi oli kiireinen ja hedelmällinen. Onkiintoisaa saada tutkia teoksia näyttelynä ja harvinaista, että näin isojen kokonaisuuksien rakentamiseen tarjoutuu tilaisuus.
SAMULI HEIMONEN, Tulvan jälkeen
Salon taidemuseo Veturitalli 28.1.-4.3.2012
Salon taidemuseo Veturitalli
Mariankatu 14, puh. 02-7784892
ti-pe 10-18, la 11-17, su 11-18